Itse ainoana lapsena en tiedä sisaruudesta mitään. Kun seuraan omaa jälkikasvua huomaan kuinka ainutlaatuinen sisaruussuhde on. On niin hellyyttävää katsoa kun isosisko puolustaa pikkusiskoa porukassa viimeiseen asti tai on huolissaan eksyykö hän ruokakaupassa. Toisinaan se sisko on maailman ärsyttävin ja rasittavin, tapellaan siitä kumman vuoro on valita iltasatukirja. Hetken päästä nauretaan ja halataan. <3
Ihanat siskokset! T.M
VastaaPoistaSisarusten suhteen kehittymistä on todella ihana seurata. Mulle on, myös ainoana lapsena, tullut nyt melkein enemmän kaipuu sitä puuttuvaa sisarusta kohtaan kuin koskaan aiemmin, kun näkee miten tärkeä se toinen voi olla. Riitoja, joo, mutta myös niitä ihania spontaanin hellyyden hetkiä. Sitä kaipuuta kun toinen ei ole paikalla. Tuo suhde on tosiaan ainutlaatuinen, onneksi saavat sen kokea ♥
VastaaPoistaMulla on ollut ihan samoja fiiliksiä viime aikoina. On tullut mietittyä asiaa ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.
PoistaAivan ihanat haalarit tytöillä! Vinkkaa mulle joskus jos haluat päästä niistä eroon! :D
VastaaPoistaMeillä S ja R ovat aivan riippuvaisia toisistaan.. Ja nyt kun toinen on eskarissa koululla ja toinen päiväkodissa, niin huomaa että se keskenään oleminenkin on muuttunut paljon kun sitä yhteistä aikaa ei enää viitsikään koko ajan nahistella! :)
Me ollaan yritetty vanhempina kovasti ylläpitää ja edesauttaa sisarusten välistä hyvää suhdetta, että se jatkuisi samanlaisena mahdollisimman pitkään ja mieluiten pysyvästi. Joskushan se tulee varmaan muuttumaan kovasti, kun ovat tyttö ja poika...
Pikkusisko ei ole vielä päässyt liittoon mukaan, mutta maailman ihanin ja lutuisinhan tuo on isompien mielestä! :)
Vinkkaan toki, mutta nämä ovat olleet niin kovassa käytössä että näinköhän niistä on sitten enää mitään jäljellä.. :)
PoistaVarmaan jossain vaiheessa sisarussuhde vähän muuttuu, ehkä murrosiässä. Sitten aikuisena taas löytyy se yhteinen sävel.
Näin olen kuullut monella käyvän.